|
|
Räihä, Timo
|
 Tänään voin sanoa olevani onnellinen mies, jota en ollut, kun katson taaksepäin. Aina ei siis näin ole ollut, mutta Jumalan rakkaus ja hyvyys veti minutkin parannukseen, kuten Hänen sanansa sanoo. Lapsuudessani näin oman isäni elämässä mitä alkoholin käyttö saa aikaan ja silloin päätin että minusta tulee raitis mies. Näin on varmasti monet pikkupojat ja miksei myös tytöt päättäneet, jos ovat nähneet kotonaan tai lähipiirissä mitä runsas alkoholin käyttö saa aikaan. Minun tieni johtikin urheilun pariin jo nuorena, pidin kaikenlaisesta liikunnasta, mutta erikoisesti jalkapallo kesällä ja jääkiekko talvella kiinnostivat. Pelikentillä tulikin koluttua ilta myöhään ja läksyn teko oli sitä ja tätä. Neljäntoista vanhana kiinnostuin painista. Isäni oli sitä nuoruudessaan harrastanut, mutta oli ohjannut minut joukkuelajien jalkapallon ja jääkiekon pariin. No joka tapauksessa rupesin käymään painiharjoituksissa ja liityin Lahden Ahkera nimiseen seuraan. Kävin harjoituksissa ja menestystä alkoi tulemaan, ensin voitin piirinmestaruuden ja se antoi intoa harjoitella lisää. Painihan on laji jossa ei hetkessä menestystä tule vaan se vaatii vuosien puurtamista. Muutaman vuoden päästä voitin juniorien sm-pronssia ja harjoittelu jatkui.
Vaikka olin pikkupoikana tehnyt päätöksen etten tupakkaa suuhuni laita, enkä alkoholia, niin molempiin olin jo tutustunut, paha oli jo pikkusormen saanut. Kilpailuissa käytiin ja illalla kupilla, vaikka seuraavana aamuna kisat jatkuivat. Voitin v.-76 SM-pronssia miesten sarjassa ja menestystä tuli, pääsin jopa kerran maajoukkueeseen edustamaan, tuli vielä SM-hopeaa ja SM-pronssia seuraavina vuosina. Alkoholi ja ravintolaelämä kuuluivat jo elämääni ja lupaukset, jotka olin nuorena tehnyt olivat unohtuneet.
Syksyllä -79 minut pyydettiin Ruotsiin Södertäljeen sikäläiseen painiseuraa edustamaan ja lähdin, asunto ja työpaikka oli hommattu seuran puolesta. Siellä kisattiin viikonloput ja viikolla tehtiin töitä jos tehtiin. Olin Saab-Scanialla asentajana, mutta silloin oli helppo kirjoittautua sairaaksi. Tuolloin alkoholi oli jo melko hallitseva elämässäni. Vieras maa, kaukana kotoa antoi oivan vapauden. Vajaan vuoden oleskelun jälkeen lähdin takaisin Suomeen. Onneksi, koska siellä alkoi huikka maistua tosi rankasti ja katsoin, että näin on parempi. Vauhtia lisäsi se, että oli tullut ero pitkäaikaisesta tyttöystävästä, joka oli jäänyt Suomeen.
Suomessa sama peli jatkui, urheilu alkoi jäädä taka-alalle ja nyt saattoi mennä viikko- alun toista, ravintolassa istuen ja makujuomia maistellen. Aamulla oli kova krapula, joka tiesi sitä, että uutta oli lähdettävä hakemaa. Näin elämä jatkui ja hain apua monista paikoista, sairaalasta, a-klinikalta, seurakunnasta jne. mutta apua ei löytynyt. Ensimmäisen kerran tuli pysähdys, kun äkillinen haima- tulehdus yllätti pitkän juomaputken aikana niin rajulla tavalla, että vietin viikon tajuttomana teho-osastolla. Sieltä osastolle siirrettäessä lääkäri sanoi, että se olisi ollut menoa jos ei olisi ollut urheilijan fysiikkaa. Ennen tätä tapahtumaa olin jo joutunut turvautumaan tai minut oli toimitettu sairaalaan, alkoholista johtuvista syistä. Tuo haimatulehduskin uusiutui ja alkoi olla tosi kysymyksessä. Mietin miten tämä päättyy, tosin en pelännyt kuolemaa, jopa uhmasin sitä. Paha oli saanut kokonaan valtaansa.
Elämä ilmestyi sanotaan Raamatussa ja niin se ilmestyi minullekin syyskuussa 1981. Silloin etsinnän ja hapuilun jälkeen tieni johti Lahden helluntaiseurakunnan kokoukseen. Siellä edesmennyt lähetyssaarnaaja Mauri Viksten julisti Jumalan sanaa, sillä seurauksella, että minussa heräsi synnintunto ja kokouksen lopussa sain antaa elämäni alttarilla Jeesukselle Mauri veljen julistaessa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Olen joskus todistanut, että painikilpailussakaan ei pelottanut niin paljon marssiessani matolle maailmanmestaria vastaan ottelemaan, kuin sinä iltana siellä kokouksessa, kun piti nousta ja lähteä alttarille. Mutta Jumala antoi voiman silloin, kiitos Hänelle.
Siitä illasta alkoi muutos minun elämässäni, joka on kantanut nämä yli kaksikymmentä vuotta. Jumala on ollut uskollinen, kuten Hän sanassaan lupaa. Sain mennä samana syksynä uskovien kasteelle ja liittyä Lahden helluntaiseurakuntaan. Kohta tunsin sisäisessä maailmassa kutsua alkoholi-, päihde- ja vankilatyöhön. Aloinkin käydä mm. vankiloissa todistelemassa uudesta elämästä. Jumala on antanut rikkaan elämän, on perhe sekä sisäinen lepo ja rauha. Tosin kaikki paras on vielä edessäpäin, iankaikkinen elämä, joka alkaa jo täällä ja jatkuu kerran taivaassa, kun Jeesus tulee hakemaan omansa pois ja vie sinne kirkkauteen. Oletko sinä valmis? Jos et laita asiasi Jumalan kanssa, niin minäkin tein ja nyt saan olla onnellinen mies.
Saavutuksia mm. painin SM hopeaa ja pronssia
| |
Voit lähettää kysymyksiä tai kokemuksiasi osoitteeseen timo.raiha@phnet.fi.
|
|
|
|
