|
|
Norolampi, Ari
|
MIKSI TULIN USKOON ?
Oli ensimmäinen ja yleinen kysymys kavereiltani alussa.
Olinhan ulkoisesti ihan OK, hyvä kunto (kovaa treenaamista SM-tasolla) ok työ ja ystäviä, mitä nyt kaksi avioliittoa takana, viimeisimmästä yksi ihana poika, Alexander.
Elämäni avioeroni jälkeen lähti menemään aika paljon juhlinta painotteiseksi. Itse olin ehkä myös hiukka helpottunut erosta, sillä viimeinen vuosi oli ollut todella rasittavaa henkisesti. Nyt olin ns. vapaa ja niin aioinkin pysyä, mutta silti sisälläni kalvoi jotain. Janosin rakkautta ja hyväksyntää, mutta tyhmyyksissäni en käsittänyt rakkaudesta mitään. Ns. maailman ihmisenä rakkaus minulle oli enemmänkin ns. fyysistä vetovoimaa. Joten hain rakkautta vääristä paikoista ja vääriltä ihmisiltä.
Viikot täytti työ ja treenaaminen, mutta silti jouduin lähes päivittäin nauttimaan alkoholia, että saisin rauhoituttua. Olin näin jälkeenpäin ajateltuna alkoholisti. Alkoholi oli minulle pakokeino, vaikkakin viikolla se oli yksi lasi konjakkia tai wiskiä rauhoittumiseen ja nukahtamiseen. Kämpällä olo yksin pelotti minua, tuntui kuin seinät kaatuisivat päälleni. Viikonloppujen välillä raju bailaus aiheutti pahoja oloja, tyhjyyttä ja sekavia ihmissuhteita.
Ihmissuhteet olivat katastrofi, hain jotain niin kauheasti, että itseänikin pelotti. Luottamukseni naisiin oli mennyt, syystä mitä minulle oli tehty. Vuonna 2003 tapasin erään naisen, joka ihme kyllä
palautti uskoni lähes 100 %:sesti naisiin, mutta sekään suhde ei toiminut, joten olin jälleen maissa ja ajattelinkin, että jotain muutakin elämässä pitää olla, elämän tarkoitus ei voi olla tätä. Sokeana tallustamista eteenpäin jossain putkessa. Olkoon se sitten ns. uraputki tai joku muu teennäinen yhteiskunnan asettama tavoite ihmispolon elämässä.
Joulukuussa 2003 aloin rukoilemaan Jumalaa ja ajattelin, että nyt on aika muuttaa tätä elämän suuntaa. Päätinkin että menen Pirkkahallille Uutena Vuotena Nokia Missionin tapahtumaan. Tottakai olin epävarma ja yritinkin saada mukaani joitain ystäviäni, mutta niinhän se on jollei Herra sinua vedä, niin et myöskään lähde. Päätinkin Uuden Vuoden aattona soututreeniä tehdessäni, että Jumalani jos nyt teen ennätykseni tässä kyseisellä matkalla, mikään maanmahti ei pidä minua pois Pirkka Hallilta. Ja seurauksen varmasti voit arvata, sillä muuten en tätä kirjoittaisi.
Lähdin Pirkka Hallille ja sain antaa elämäni Jeesukselle, ja päivääkään en vaihtaisi pois.
Uskossa oleminen on jotain niin ihmeellistä, että en voi tässä sitä täysin kuvailla.
Elämä on vain mennyt eteenpäin paremmin, olen kokenut Jumalan johdatusta vaikeissakin asioissa, uskossa oleminen on sitä, että annat elämäsi kaikkinensa Hänen johdatukseen.
Ja sinulle joka luet tätä ja et ole vielä tehnyt lopullista ratkaisua Jeesuksen puoleen, haluan sanoa, että tämä päivä voi olla sinun viimeisesi tehdä se ratkaisu, sillä ihmiselämä on niin hauras, me emme voi tietää päiviemme loppua. Ratkaisu on tehtävä silloin kun olemme tässä maallisessa majassamme, kuoleman jälkeen ratkaisua ei voi enää tehdä. Kun sydämmessäsi uskot Jumalan herättäneen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolleista ja suullasi tunnustat Jeesuksen Pelastajaksesi ja Herraksesi pelastut. Ei ole kuin kaksi tietä - ikuisen elämän ja ikuisen kadotuksen tie !
Se on helppo valinta, kun sitä ajattelee ihan vaikka maalaisjärjellä.
Siunausta elämääsi.
Ari Norolampi
sisäsoutu
SM 5 10 000 m
SM 5 2000 m
| |
Voit lähettää kysymyksiä tai kokemuksiasi osoitteeseen .
|
|
|
|
