|
|
Piironen, Mika
|
Palikat sortuivat – elämä ei
Mika Piirosella usko oli taustalla, mutta koripallo täytti elämän. Vakava onnettomuus ja ihmetoipuminen muuttivat arvojärjestyksen.
Petri Siitonen
Mika Piironen on 26-vuotias joensuulainen SM-sarjakoripalloilija. Hänen elämässä usko on aina ollut mukana, mutta pääosaa arjessa on hallinnut urheilu ja etenkin koripallo. Näin olisi varmasti vieläkin, ellei kohtalo olisi suunnitellut Piiroselle, jotain muuta...aivan muuta.
Palataanpa tapahtumien alkuun.
Mika Piironen on päättänyt panostaa kaiken liikenevän aikansa koripalloon keskeyttämällä yliopisto-opiskelunsa. Mies on kahtena edelliskautena voittanut kolme SM-mitalia: Suomen cupin kultaa, SM-hopeaa ja SM-pronssia. Joensuun Katajan oma kasvatti on harjoitellut kesän tunnollisesti ja edessä olisi kolmas perättäinen kausi koripallon pääsarjassa.
Eletään viime kesää ja elokuun yhdeksättä päivää. Piironen suuntaa mökille viikonlopun viettoon yhdessä ystäviensä kanssa. Päivä kääntyy jo iltaan, kun hän lähtee kohtalokkaalle venematkalla.
Kaveri tulee perässä vesisuksilla Piirosen toimiessa kuskina.
– Muistan kuinka ajoin, mutta itse rysäyksestä minulla ei ole mitään havaintoa, Piironen kertoo hieman katkonaisella puhetyylillä.
Piirosen ohjaama vene törmäsi veden alla olleeseen kiveen vakavin seurauksin. Moottori irtosi pitimiltään ja sinkoutui käynnissä ollessaan Piirosen päähän vasemmalle puolelle.
– Havahduin laiturilla, oli epätietoinen olo. Verta oli kaikkialla ja kaverit aivan shokissa.
Ambulanssi saapui paikalle varttitunnissa ja pahoin loukkaantunut mies kiidätettiin Joensuun Keskussairaalaan.
– Kuulin myöhemmin, että olin ollut tajuissani koko ambulanssimatkan.
Enkelit läsnä
leikkauksessa
Hengestään taistellut Piironen siirrettiin pikavauhtia Kuopion Yliopistolliseen Keskussairaalaan ja suoraan leikkauspöydälle. Usean tunnin leikkaus oli vaativa.
Moottorin potkuri oli tehnyt pahaa jälkeä. Piirosen kasvoissa oli runsaasti syviä viiltoja, luut näkyivät ja osa aivomassastakin pursui ulos.
Leikkauksen jälkeen Piironen makasi lääkkeiden voimasta neljä päivää koomassa – aivoille annettiin aikaa levätä.
– Leikkaussalin lääkärit ja henkilökunta eivät uskoneet, että selviän hengissä, Piironen sanoo vakavana.
– Jumala ja enkelit olivat varmasti läsnä. Lääketieteellisesti selviytymiseni ei ollut mahdollista, olin niin huonossa kunnossa.
Ihme kuitenkin tapahtui.
Piironen taisteli itsensä takaisin elävien kirjoihin. Vahva urheilija ei luovuttanut elämänsä kovimmassa paikassa. Kynsin hampain taistellut Piironen sai apua myös ylhäältä, näin mies itse vahvasti uskoo.
– Uskossa olevat ystäväni rukoilivat puolestani paljon, se auttoi, Piironen sanoo kiitollisena.
Piironen siirrettiin takaisin Joensuun Keskussairaalaan kun onnettomuudesta oli kulunut kaksi viikkoa.
Entinen huippu-urheilija makasi sairaalassa sängynpohjalla voimattomana. Oikea puoli oli halvaantunut ja puhekyky kadonnut. Lisäksi vasemman silmän peitti musta ”merirosvolappu”. Silmähermossa on reikä, ja sen leikkaus olisi vaativa. Näkökykyä silmässä ei juurikaan ole.
– Ihmettelin, etten alussakaan tuntenut mitään hätää tai pelkoa. Jumala auttoi minua koko ajan.
Piironen ei ole menettänyt positiivista elämänasennetta kertaakaan toipumisen aikana.
”No niin” Piironen sanoi kaksi ensimmäistä kuukautta ja nosti iloisesti vasemman peukalon ylöspäin aina vieraiden saapuessa häntä tapaamaan.
Paranemiseen
voima Jumalalta
Piirosen Merja-äiti ja Jenni-sisko sekä tyttöystävä Tiina viettivät paljon aikaansa Mikan luona. Myös ystävät ja sukulaiset kävivät usein tervehtimässä potilasta.
– Olen kaikille erittäin kiitollinen. Sain valtavan paljon tukea, Piironen kiittää.
– Paluu urheilutalolle Katajan otteluun oli vaikea paikka. Menin pyörätuolilla rakkaaseen saliin, se tuntui pahalta, Piironen tilittää avoimesti.
Mies jaksoi sinnikkäästi tehdä töitä ja uskoa tulevaan – se palkittiin kaksi kuukautta onnettomuuden jälkeen. Puhekyky alkoi palautua sana sanalta ja mies nousi pian omin voimin ylös pyörätuolista.
Ihme oli tapahtunut, sillä Piirosen äidille oli Kuopiossa kerrottu, ettei Mika tulisi enää ikinä kävelemään.
Kun kunto koheni nousi Piironen iltaisin keskussairaalan rappuja 13 kerrokseen – hitaasti, mutta varmasti.
– Olen saanut paranemiseen voimani pääsääntöisesti Jumalalta.
– Ennen olin uskossa, mutta se ei näkynyt minussa. Koripallo oli silloin päällimmäisenä. Ehkä Jumalalla oli tarkoitus pysäyttää ja saada minut tajuamaan uskon merkitys, Piironen miettii.
– Nyt usko näkyy, osat ovat vaihtuneet.
Miehen olemuksesta näkee, että näin on.
Piironen on tällä hetkellä Helsingissä Synapsian laitoksella kolmen kuukauden kuntoutusjaksolla. Reilu kuukausi on takana ja eteenpäin menoa on tapahtunut.
– Osittain tämä on vastannut odotuksiani. Kehitystä on tapahtunut, koska täällä kuntoutusmäärät kasvavat, Piironen järkeilee samalla kun oikeaan olkavarteen annetaan sähköhoitoa.
Viimeksi kuuden minuutin kävelytestissä (27.1.) matkaa kertyi 220 metriä eli 18 metriä enemmän kuin kolmisen viikkoa aiemmin. Uiden matka taittuu ripeämmin, sillä Piironen kauhoi 1,5 kilometriä 37 minuuttiin. Kova suoritus yhdellä kädellä!
– Uintiin on jo kovasti kyselty, Piironen vihjaa iloisesti virnistäen.
Tulevaisuus
ei pelota
Tulevaisuuden suunnitelmissa koripallo näyttelee enää vähäistä osaa, vaikka mies seuraa lajia tiiviisti ja käy itse heittämässä palloa koriin laitoksen upeassa salissa aina kun mahdollista. Vasemmalla kädellä Piironen pussittaa vapaaheittoviivalta puolet heitoistaan sisään.
– Olen jo luopunut haaveista pelata SM-sarjatasolla. Joskus voisi olla kiva koripalloilla jollain tasolla.
– Hengellinen työ kiinnostaa, mutta vielä on liian aikaista sanoa mitään. Yksi vaihtoehto on palata takaisin koulunpenkille. Tulevaisuuden suhteen olen luottavainen, olin siitä huolestuneempi ennen onnettomuutta, Piironen naurahtaa.
Piirosen asenteesta paistaa aito elämänilo. Mies on hyväntuulinen ja pysähtyy tuon tuostakin vaihtamaan kuulumisia laitoksen muiden potilaiden tai hoitohenkilökunnan kanssa.
Katkeruutta tapahtunutta kohtaan Piironen ei tunne.
– En vaihtaisi pois päivääkään. Jumala on tämän minulle tarkoittanut ja näin eletään.
– Tähänkään päivään mennessä Jumalan suunnitelmat eivät ole selvät, katsotaan rauhassa mitä tuleman pitää, Piironen lopettaa.
Miehen olemuksesta huokuu syvä levollisuus.
Mikan on hyvä olla ja uskoa Jumalaan.
| |
Voit lähettää kysymyksiä tai kokemuksiasi osoitteeseen .
|
|
|
|
