Olen 4 lapsisen työläisperheen nuorin lapsi, joka eli turvallisen lapsuuden rakastavien vanhempien huomassa. Lapsena olin aika villi ja tapahtuma keskeinen ..kaikkea tapahtu. Ehkä tramaattisin tapahtuma oli vanhempien ero kun olin 8v. Se tuli yhtäkkiä, koska vanhempani eivät riidelleet meidän lasten nähden.
Olin myös koulukiusattu ja myöhemmin minusta tuli koulukiusaaja. Tuli teini-ikä ja vaikea murrosikä ja siihen aikaan olin 12v ja kuuntelin pelle miljoonaa ,sex pistolsia ja pelasin jääkiekkoa jossa menestyinkin yllättävän hyvin jonka kuitenkin lopetin sen takia koska harjotusteni määrä lisäänty ja se aiheutti eripuraa isäpuolen ja äidin välille...koin olevani riidan lähde harrastukseni kanssa ja en muutenkaan silloin tullut toimeen isäpuoleni kanssa ,myöhemmin tajusin että rajoja asettamalla hän halusi vain minun parastani. Meillä oli useita jengitappeluita joissa tappelimme toisia talon piha- alueita vastaan,käytimme aseina keppejä,kiviä,pamppuja,pesismailoja ja vaikka mitä,moni joutui sairaalaan yhteenottomme seurauksena..ja syynä oli vain että asuivat eri alueella.
Ensimmäisen kerran maistoin alkoholia 12v ,join hyvän ystäväni kanssa puoliksi pullon "omppo pomppu -viiniä ja sammuin niin että heräsin ojasta ja ihmetellen maailmanmenoa. Siitä lähtien alkoholin käyttö oli silloin tällöin vaikka se aiheutti pahaa oloa ja tuntu että maailma pyöri ympyrää, ajaiduin piireihin jossa teimme myös paljon murtovarkauksia eri firmoihin ja lopulta jäimme kiinni ja jouduimme vastaamaan oikeuteen yli 200 eri rikoksesta jossa oli myös ryöstöjä ja tappaluita ja vaikka mitä,selvisin kuitenkin ehdonalasella. Ehkä traagisin tapahtuma oli parhaan kaverin polttoitsemurha jonka takia me muutkin jouduimme oikeuteen koska tämä ystävä eli 2 viikkoa sairaalassa ja tunnusti kaikki rikoksemme poliisille ja sitten hän kuoli koska hänen ihostaan oli suurin osa palanut
Sitten muutimme Nastolasta Lahteen joka kiehtoi minua varsinkin suurkaupungin elämä ja siellä ei oikein koulukaan kiinostanut,olin kyllä siellä mutta en pahemmin kuunnelut ja enkä tehnyt läksyjä,yksinkertasesti ei kiinostanut ja leikkasin myös tukkani irokeesiksi ja värjäsin sen räikeen punaseksi.
Myöhemmin innostuin Karatesta olin muistaakseni 14v ja se toi jotenkin uutta säpinää elämää, voitin useita kisoja ja jossain vaiheessa sekin jäi kun rupesi katuelämä kiinostaa enemmän ja siellä valitettavasti opittuja taitoja käytin väärin ja sain muutamia syytteitä tappeluista. Kadulla kiehto "lännen" meininki kuka on kovin ja aina siellä oli jollain enemmän mainetta kuin jollakin toisella ja ne ratkottiin tappelemalla.
3 vuotta noin siinä meni tekemättä yhtää mitää koska en oikein tuntunut löytäväni paikkaani tässä maailmassa,ei ollu mitään tulevaisuuden suunnitelmia. Lähdin armeijaan 17 vuotiaana koska halusin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa ehkä sotilasuran elämääni, armeija meni vaihtelevalla menestyksellä ,samalla treenasin painojen nostoa ja karatea. Armeijassa kokeilin myös pilveä ja tuntu vaan että ei se tämäkää ole mun juttu,tuntu että päälaki lenti taivaalle. Armeijassa koulutus oli aika rankkaa ja iltalomat tuli otettua viinaa aika reilusti ja välillä heräsin armeijan putkasta.
Armeijasta päästyäni vanhempani olivat muuttaneet Kuopioon ja siellä tuntu että asun vieraassa maassa kun jouduin sinne asuu ,ensiksi vanhempien nurkkii, kuopiossa tein töitä 3 vuorossa tehdashommia. Jouduin puhetapani takia hankaluuksiin savolaisten kanssa koska he eivät sietäneet minun etelän murrettani ja jouduin tappeluihin tuon tuostakin ja rupesin saamaa kovan jätkän mainetta sielläpäin "lahtelainen hullu" ja "inkkari -juki" haukkuma nimet joita pidin kuitenkin ylpeyden aiheena,inkkari -juki nimen sain siitä kun oltiin siilinjärvellä autolla pyörimässä niin lauma nuoria piiritti minun auton ja yritti tulla kimppuuni ja juoksin äkkiä takakontille ja otin kirveen sieltä ja uhkasin heitä jonka seurauksena kaikki lähti pakoon ja jouduin poliisin pidättämäksi.
v 92 alkoi minua jotenkin kiinostamaan hengelliset asiat ja jotenkin tuntui että haluan jotain aitoa omaa elämää,olin ajautunut vääriin piireihin ja olin jo jonkun aikaa poltellut pilveä vakituisesti ja silloin tällöin ottanut amfetamiinia,nielemällä "pommeina". Eräs hyvä ystäväni oli tullut uskoon jo aikasemmin ja kertoi jotain näistä asioista ja tajusin että ehkä sittenkin on Jumala olemassa. Myöhemmin taas eräs hänen ystävänsä kertoi tarkemmin miten tullaa uskoon ja pyysimme syntini häneltä anteeksi ja sain kokea rauhan joka valtasi minut ja siitä alkoi Jeesuksen kanssa kasvuprosessi uuteen elämää ja siitä on jo 16 vuotta.
Pääasia oli että kaikki oli saatu jo anteeksi.. Myöhemmin aloitin Karaten uudestaan tultuani uskoon ja menestyikin siellä,vyöarvot menivät nopeesti ylöspäin ja saavutin useita voittoja kilpailuissa ja ehkä tiukin matsi oli 2 kertasen suomen mestarin voittaminen ja tajusin silloin että tässäkään ei ole mitään verratuna suhteeseen Jumalan kanssa kun voitin sen ottelun ja jotenkin se menetti merkityksensä meinaan karate. Lopetin Karaten vaikka olin jo edennyt valmentamaan alkeiskursseja, koin että se ei ole mun juttu,sain useita vammoja myös,kylkiluita meni poikki,varpaita sijoiltaan ym turvotusta.
Löysin oikeesti Jumalan Jeesuksen kautta elämääni,helppoa ei aina ole ollut,en kuitenkaan lopettanut urheilua,nykyään nostelen painoja ja juoksen jos jaksan olenhan jo vanha ukko.
